Loppukesästä ja alkusyksystä käydään perinteisesti keskustelua opetusalalla uuteen lukuvuoteen valmistautumisesta. Opettajat ovat voimautuneet kesän aikana ja ovat valmiita taikomaan parastaan heti elokuusta alkaen.
Monesta keskustelusta välittyy ajatus siitä, että koulussa pitää olla hirveä määrä aistiärsykkeitä, ettei vahingossakaan olisi tylsää tai hiljaista hetkeä. Luokkiin raahataan (omalla rahalla hankittuja) kilkkeitä, jotka tuottavat ärsyketulvaa ja täyttävät jokaisen hetken.
Joku voi kysyä, onko tässä jotain ongelmaa. Oppijoilla on kivaa ja strobovalojen välke peittää repeämät aapisten kansissa.
Suhtaudun itse asiaan vanhan liiton ihmisen ajattelutavalla. Käytännössä kaikki koulun ulkopuolella tapahtuva ajanvietto on täynnä aistiärsykkeitä. Poppikone huutaa, suoratoistopalvelu mouhuaa ja samaan aikaan sosiaalisen median eri alustat kilkattavat ja surisevat läpi päivän ja yön. Koulu voi olla monelle ainoa hetki päivässä, kun pitäisi vain osata olla vähempien ärsykkeiden kanssa; olla riisuttuna kilkutinten suojakuoresta.
Tämähän ei pedapöhisijöille käy. Kynä ja kirja ovat täysin vääränlainen käyttöliittymä oppimiselle, sillä niiden käyttö saattaa saada aikaan erittäin epätoivottua ilmiötä eli ajattelua. On parempi turruttaa aistit ja uhrata ajattelu pöhinän alttarille. Parempi antaa ikeakassillinen virikepelejä kuin ajatuksen siemen.
Väitän, että monelle oppijalle on vaikeaa sietää hetkeäkään tylsyyttä. Kuitenkin aikuiselämässä se on välttämätön taito, sillä kaikkialle ei voi viedä strobovaloja ja savukonetta. Joskus pitää vain osata olla ja odottaa. Annammeko me tämän taidon kehittymiselle mahdollisuuden, jos turboahdamme koulupäivät niin, että pakkohauskuus tulee läpi joka paikasta?
Koulu on nykypäivänä ainoa instituutio, joka koskettaa käytännössä jokaista täällä asuvaa ihmistä jollain tapaa. Koulun ydintehtävää on haluttu joko aatteen tai pedakaupustelun nimissä romuttaa vuosikausien ajan. Onko meillä varaa luovuttaa viimeinenkin instituutio pöhinälle? Ei siksi, että instituutio olisi rikki vaan siksi, että pöhinä myy. Haluammeko me, että lapsistamme ja oppijoistamme kasvaa sukupolvi, joka ei hetkeäkään osaa vain olla?
Comments